Karate, judo ja kendo ovat kaikille tuttuja Japanista kotoisin olevia kamppailulajeja. Mutta tunnetko korealaiset kamppailulajit: taekwondon, hapkidon, han moo don ja Haedong Kumdon? Näitä hienoja lajeja yhdistää korealaisesta perinteestä ammentavan taustan lisäksi yksi asia – niissä käytetään aseena miekkaa. Tällä sivustolla kerromme sinulle kaiken tarvittavan tiedon korealaisesta miekkailutaidosta ja sen juurista, korealaisista kamppailulajeista sekä lajien harjoittelusta ja välineistä.

Korealainen miekkailu on tuhansia vuosia vanha traditio

Varhaisimmat merkit korealaisista miekoista ovat peräisin jo pronssikaudelta, joka Kiinassa ja Korean seudulla ajoittuu aikaan parituhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kuitenkin vasta ensimmäisillä vuosisadoilla pronssi- ja rautamiekkoja alettiin valmistaa Korean alueella niin suuria määriä, että maa tuli kuuluisaksi tästä osaamisesta. Huippukausi korealaisella miekkataiteella oli Joseon-dynastian aikaan vuosituhannen puolivälissä. Tällöin miekkailu otettiin vahvasti osaksi sotilaskoulutusta. Miekkojen valmistusta pidettiin vaativana käsityönä ja hienona taitona. Monet kantoivat koristeellisia miekkoja myös statussymboleina, mutta tarvittaessa ne toimivat myös puolustautumiseen. Miekkojen pituus ja terän kaarevuus vaihtelivat kulloisenkin muodin mukaan. Todellinen läpimurto korealaiselle miekkatietoudelle oli vuonna 1610 julkaistu teos Muyejebo. Se on varhaisin korealainen kamppailulajeihin ja niiden harjoitteluun keskittyvä teos. Kirjaa uudistettiin jokaisen hallitsijan aikana, ja vähitellen mukaan lisättiin enemmän harjoituksia, opetuksia ja miekkatekniikoita.

Korea säilyi todellisena miekkailutaidon mestarimaana aina 1900-luvun alkuun asti. Silloin Japani valloitti Korean; perinteiset traditiot lakkautettiin ja arvokkaat miekat tuhottiin tai varastettiin. Kun maa vapautui 1940-luvulla, hylättiin japanilaiset tavat nopeasti ja vanhaa traditiota alettiin hiljalleen elvyttää. Miekkailulajien suosio kasvoi ja levisi erityisesti nuorten keskuudessa. Vasta 90-luvulla korealainen miekanvalmistustaito on vihdoin elpynyt ikiaikaiseen loistoonsa: uusiin miekkoihin saadaan mallia nyt ulkomailta löydetyistä vanhoista miekoista. Edelleen aito korealainen miekka on kallis harvinaisuus, joita havittelevat niin museot kuin keräilijätkin.

Korealaiset miekkailulajit korostavat henkisyyttä

Korealaisia miekkailulajeja kutsutaan nykyään yhteisnimityksellä ”kumdo”, miekan tie. Sana on peräisin japanin kielen sanasta kendo, jota opetettiin Koreassa Japanin hallinnon alaisena. Koska vapautumisen jälkeen japanilaisia tapoja ja sanoja ei ymmärrettävästi haluttu käyttää, otettiin miekkalajeista käyttöön koreankielinen ilmaus ja kumdoa alettiin systemaattisesti kehittää maan omaksi kamppailulajiksi. Kumdo tarkoittaa kokoelmaa erilaisia miekkailutyylejä, kuten kahden käden miekkaa, yhden käden miekkaa ja sauvaa.

Näin sai alkunsa myös korealainen miekkailulaji Haedong Kumdo, jonka virallinen lajiliitto perustettiin 1990-luvulla. Haedong Kumdossa harjoitellaan miekan käyttöä ja käsittelyä, mutta itse lajilla on syvempi merkitys: oppilaan tavoitteena on saavuttaa tasapaino salin ulkopuolella vuorovaikutussuhteessa muihin. On opittava kärsivällisyyttä, tyyneyttä, rauhallisuutta ja tasapainoa. Haedong Kumdon liikkeet ja tekniikat pohjautuvat oikeaan sotatilanteeseen. Lajin filosofian mukaan on tärkeää, että taistelussa käsi pysyy vakaana, vaikka ympärillä kuohuu. Mestareiden mukaan tämä harjoittaa oppilasta myös tosielämään. Kun oppii kohtaamaan taistelukentällä vihollisen tyynesti ja hätäilemättä, oppii käsittelemään arkielämän ongelmia yhtä vakaasti ja harkiten.

Haedong Kumdossa on useita kymmeniä erilaisia liikesarjoja ja perustekniikan opetteluun käytetään paljon aikaa. Miekkatekniikkaa opetellaan yksilö- ja pariharjoituksin, ja lisäksi käydään läpi hengitysharjoituksia ja lihaskuntoliikkeitä. Yksi Haedong Kumdon tärkeimmistä harjoitusmetodeista onkin keskittyä hengitykseen jokaisen liikkeen aikana. Harjoittelu aloitetaan puumiekalla, josta siirrytään taitojen karttuessa harjoittelumiekkaan ja lopuksi terävään miekkaan. Kilpailut ja näytökset ovat iso ja merkittävä osa lajia.

Säännöllisellä harjoittelulla mestariksi

Uuden lajin hallitseminen vaatii aikaa. On opeteltava iso määrä uutta tietoa ja totuttava salin rutiineihin. Peruskurssilla oppii nopeasti lajin kuin lajin perusasiat, ja innostus toivottavasti riittää jatkamaan lajia vielä peruskurssin jälkeenkin. Alussa kehittyminen voi olla nopeaa, mutta jossain vaiheessa vauhti hidastuu. Liikkeiden suorittaminen oikeaoppisesti vaatii kuitenkin nimenomaan säännöllistä harjoittelua: toistoja, toistoja, toistoja. Näin oikeat liikeradat jäävät lihasmuistiin ja tekniikat paranevat. Miekkatekniikan ohella on hyvä treenata säännöllisesti voimaa, lihaskuntoa ja etenkin liikkuvuutta. Nämä kaikki tukevat toisiaan oppilaan kehityksessä. Monet Haedong Kumdo -oppilaat treenaavat myös jotain muuta itämaista kamppailulajia. Ajan löytäminen säännölliselle treenaamiselle voi olla vaikeaa, mutta auttaa, kun merkitset harjoitukset aina kalenteriisi. Näin niistä tulee yhtä tärkeitä kuin muistakin menoista.

Haedong Kumdossa, kuten miltei kaikissa itämaisissa kamppailulajeissa, on erilaisia vyöasteita. Vyön väri kertoo miten taitavasta oppilaasta on kyse. Aloittelijan vyön väri on valkoinen ja kovin taso on punamusta – sitten voikin siirtyä suorittamaan mustia vöitä, joita on neljän danin verran. Seurat järjestävät vyökokeita yleensä noin pari kertaa vuodessa.